Päiväkirja

25. joulukuuta

Vaimo anto tän mulle joululahjaks, ois kulemma hyvä et avaisin ajatuksiani edes ittelleni. Muille kun en niistä puhu. Paitsi kännissä. Hyväähän se varmaan ajatteli, muttei tää oikeen tunnu omalta jutulta.

Mistähän sitä alottas. Oon perusterve, työssäkäyvä perheenisä, jolla pitäs olla kaikki kunnossa. Mutta silti vituttaa. Ihan koko ajan. Kaikki on jatkuvaa suorittamista. Oon ihan väsy, meen nukkuun.

29. joulukuuta

Vihaan joulua. Välipäivinä nää ympärillä olevat sukulaiset alkaa jo ahdistaa ja haluis vaa palata arkeen. Onhan tässä hyvääkin, syöminen ainaki. Nuorempana sitä aina kävi järvellä hiihtämässä ja luistelemassa, mutta eihän vanha enää jaksa. Tai viitti, eihän toi ikä ny mikään oikee syy oo, mut helppo sanoo.

Nää perhejuhlat tuo mukanaa järjettömän ikävän. Kaipaan äijää välillä nii, etten tiä miten päin olisin. Olin just täyttäny 18 ja oltii sovittu et mennää viikonloppuna kaksin kalaa, niinku vanhoina hyvinä aikoina. Oli siinä ollu vähä kaikenlaista riitaa useemman vuoden. Kaverit kuitenki lähti Himokselle ryyppää, niin pakkohan munki oli päästä. Mutsi soitti seuraavana aamuna et äijä löyty narun päästä.

Kai mä siitä itteeni syytän viäki, oisin ny vaa menny narraa niitä kaloja. Ne sanoo et sama ois tapahtunu ennemmin tai myöhemmin kuitenki. Varmaa nii mut näitä asioita ei ajatella järjellä.

5. tammikuuta

Jes, tänää lapset menee kouluu! Aattelin illalla lämmitellä vähä vaimoo, kehräs ku kissa koko pyhät mutta mää en vaa pystyny mihinkää, ahisti niin. Ennen sitä käydää lätkii työkavereiden kaa reikäpalloo. Siit täytyy kyl olla onnellinen et sain vuodenvaihteenki jälkee pitää työpaikkani. Kaikilla ei käyny ihan nii hyvä säkä.

6. tammikuuta

Vituikshan noi eilisillan suunnitelmat meni. Kävin reenien jälkee suihkus nii vaimo jo nukku. En käsitä miten se menee aina niin et halutaan eri aikaan. Sit aina sanotaa et mies ois aina valmis ja miettii sitä monta kertaa päivässä mut eihän se ny ihan niinkää mee. Joillain frendeillä on nuoria, älyttömän hyvännäkösiä rakastajattaria mut mä en vaa pystys sellasee. Kyllä toi vaimo on parasta mitä tiän, jotenki vaa se vie fiilikset etten oo sille se tärkein. Lapset menee aina kaiken edelle. Mutta nää miesten murheet on tabu. Miehet on vaan vahvoja. Aina.

21. tammikuuta

Äidin rintasyöpä ei oo uusiutunu, luojan kiitos. Se on nyt niin elämää täynnä et lupas ottaa lapset hiihtolomaks sinne, et me päästään Annen kans kaksin reissuun. Onhan mulla asiat aika hyvin, elämä täynnä ihania ihmisiä. Pitäs vaa oppia arvostaan sitä ja ajattelee vähä positiivisemmin.

18. helmikuu

Just ku luulin et kaikki on hyvin ja alkaa helpottaa nii kuuli tänää et